Verona Fall

VH14-011-0027


Hannover-tamma
Syntynyt 11.04.2013 (VHKR)
Säkäkorkeus 165 cm
Kasvattaja Lena Freud, Saksa
Omistaja Airlea Sporthorses, VRL-00091
Estepainotteinen, 160 cm, He A

Verona Fall eli Veera on kiltti ja veikeä neiti, jolta odotan paljon. Veera saapui minulle Saksasta suoraan sen kasvattajalta 6-vuotiaana, jolloin tamma oli jo hirveän potentiaalinen tapaus. Ensimmäiset viikot se oli hieman säikky ja säpsähteli vähän kaikkea, mutta pian se kotiutui ja kesän mittaan tuntui siltä kuin tamma olisi asunut meillä Airleassa ikuisesti. Veera onkin monella tapaa hirveän helppo hevonen. Pieniä alkujähmeyksiä saattaa aina olla jutun jos toisenkin suhteen, mutta aina lopulta kaikki sujuu hyvin.

Hoidokkina Veera on kiltti ja rauhallinen, tosin osaa se myös tylsistyessään keppostella. Veeran lempipuuhaa onkin muun muassa harjakopan sekoittaminen sekä ties mihin hullunkurisesti sotkeutuminen. Näiden jälkeen sillä on aina vinkeän syyllinen ilme naamallaan, minkä vuoksi sille onkin aivan mahdotonta olla edes ihan hiukan vihainen. Kavioiden puhdistus on ainoa hieman harmaita hiuksia aiheuttava toimenpide Veeran kanssa. Se ei millään jaksaisi seistä paikallaan kolmella jalalla vaan lähtee helposti pomppimaan suuntaan jos toiseenkin. Ei se ilkeyttään mitään tällaisia temppuja tee, mutta kauhean kärsivälliseksi Veeraa ei vaan voi luonnehtia. Veera on vähän jokaisen kaveri, joten vieraiden ihmistenkin käsissä se toimii moiteettomasti.

Ratsuna Veera on eteenpäinpyrkivä ja reipas. Välillä sitä saa pidätellä vähän turhankin paljon, sillä energiaa tammasta löytyisi vaikka muille jakaa. Veera on liikkeissään hurjan nopea ja aina se ei jaksa kuunnella ratsastajan apuja turhan tarkkaan, jolloin suoritus voi mennä pieleen. Tilannetaju tammalla on kuitenkin hyvä ja etenkin hyvien verryttelyjen jälkeen sen keskittyminenkin paranee. Veera hyppää näyttävästi ja sen lähestymiset ovat usein nappisuorituksia.
Maastoreissuja Veera rakastaa ja siellä se tykkääkin päästellä tukka putkella. Heti kun Veera tajuaa maastolenkin olevan edessä, sen ilme kirkastuu ja steppailu alkaa: kaikki tammassa huutaa silloin "mennään jo!".

• hann-t. Viola Fade AIR, s. 05.10.2013, i. Wiseau, om. Airlea
• hann-o. Vertigo Aeris, s. 01.10.2014, i. Modern Times, om. Airlea

01.12.2013 Mewian Welsh, ERJ, 130cm, 1/50
03.12.2013 Mewian Welsh, ERJ, 130cm, 6/50
03.12.2013 Airlea, ERJ, 140cm, 1/40
04.12.2013 Airlea, ERJ, 140cm, 3/40
04.12.2013 Airlea, ERJ, 140cm, 6/40
04.12.2013 Jadessa Warmbloods, ERJ, 140cm, 1/37
07.12.2013 Jadessa Warmbloods, ERJ, 140cm, 3/50
07.12.2013 Bellgrove, ERJ, 130cm, 2/47
10.12.2013 Jadessa Warmbloods, ERJ, 140cm, 4/50
10.12.2013 Skurvash, ERJ, 140cm, 1/30
14.12.2013 Kilpailukeskus Ginger, ERJ, 140cm, 8/66
17.12.2013 Golden League Sporthorses, ERJ, 140cm, 3/30
19.12.2013 Cirion Stud, ERJ, 140cm, 3/30
20.12.2013 Cirion Stud, ERJ, 140cm, 4/30
25.12.2013 Cirion Stud, ERJ, 140cm, 3/30
27.12.2013 Sonic Warmbloods, ERJ, 140cm, 1/100
05.01.2014 Jadessa Warmbloods, ERJ, 140cm, 4/34
06.01.2014 Sonic Warmbloods, ERJ, 140cm, 8/100
11.01.2014 Jadessa Warmbloods, ERJ, 140cm, 2/34
18.01.2014 Kilpailukeskus Ginger, ERJ, 140cm, 4/31
19.01.2014 Kilpailukeskus Ginger, ERJ, 140cm, 4/31

---

Aloitimme valmennuksen reippaalla alkuverryttelyllä. Scilla sanoi Veeran olevan hieman syttyvämpää sorttia, joten aluksi olisi hyvä hieman väsyttää hevosta. Käyntien jälkeen pyysin ratsukkoa laukkaamaan reippaasti eteen ja alas, kuitenkin hyvin tuntumalla ja tasapainossa. Halusin hevosen kunnolla ratsastajan avuille, joten pyysin Scillaa tekemään erittäin paljon eri kokoisia ympyröitä asettaen hevosen rehellisesti sekä siirtymisiä laukan sisällä. Veera näytti kuuntelevan ihan hyvin, joten ratsukko sai jatkaa samantyyppistä verryttelyä ravissa lisäten kuitenkin loivat väistöt. Itse kasasin samalla muutamaa estettä.

Päättelin, että Veeralle tekisi hyvää mennä kaarevia teitä paljon. Laitoin esteet kahdeksikon muotoon, mutten identtisesti molemmille ympyröille. Toisella puolella oli vain yksi este, toisella kaksi ja keskellä oli näiden ympyröiden yhdistävä este. Esteet olivat kaikki ihan vain pystyjä ja niiden aloituskorkeus oli hyvin matala. Pyysin ratsukkoa menemään alkuun vain kahden esteen ympyrää muutaman kerran. Veeran vire alkoi nousemaan nopeasti, mutta Scilla sai tamman pidettyä hyvin hallinnassaan. Seuraavaksi ratsukko sai siirtyä toiselle ympyrälle työskentelemään. Hieman askeleiden kanssa oli hienosäätöä, mutta Veera katsoi itse hyvin paikkoja ja käytti omaa päätään.

Pidimme välikäynnit, jonka jälkeen aloitimme itse kahdeksikon menon. Nostin esteet metriin, jolloin Veera hieman innostui! Pari välipukkia sotkivat Scillan laskelmat, mutta hevonen katsoi taas itse paikkansa ratsastajan mukautuen hyvin. Hyppy hypyltä meno näytti paremmalta. Päätin lopettaa treenit siihen, kun kaikilla on vielä hyvä mieli ja aikakin näytti loppuvan pian. Ratsukko sai loppuverkata itse ja Veera näyttikin ehkä jopa hieman väsyneeltä, vaikkei aluksi olisi uskonut sen virran loppuvan!

Scilla kiristeli vielä Veeran vyötä kun tulin maaneesin sisälle. Hän nousi satulaan ja aloitteli loppuverryttelyn käskystäni. Seurasin tamman liikkeitä samalla kun laitoin korotettuja kavaletteja toiselle puolelle maneesia, lähelle uraa. Kaksi ensimmäistä oli normaalia maapuomia ja loput kolme korotettuja kavaletteja. Kun ratsukko oli tehnyt normaalit alkuverryttelyt - käynnin, voltit, ravin - pyysin Scillaa ratsastamaan Veeran kanssa yli puomien. Veera jaksoi nostaa jalkojaan ahkerasti. Pyysin heitä toistamaan saman myös ravissa. Silloin viimeinen kavaletti tipahti. Käskin heidän mennä vielä kerran, jolloin Veera nosteli taas jalkojaan ja varoi, ettei yksikään kavio kopahtanut puomiin.

Keräsin kavaletit pois ja tein 100cm korkean esteen keskelle maneesia. Sillä aikaa ratsukko oli jo lämmittelylaukannut ja tehnyt muutaman voltin. Käskin heitä hyppäämään estettä muutaman kerran kun kokosin toista estettä toiselle puolelle maneesia. Veeralla oli hyvä hyppytyyli, johon ratsastajan oli helppo sulautua. He hyppäsivät myös toisen esteen, joka oli jo 140cm korkea. Silloin puomi taas tipahti maahan ja laskin estettä kymmenellä sentillä. Sen ratsukko hyppäsi hyvin ja korotin molemmat esteet 140cm korkeiksi. He hyppäsivät molemmista suunnista useamman kerran ja puomi tipahti muutaman kerran alas. Kun ratsukko alkoi väsyä, annoin heille luvan aloitella itsenäisiä loppuverryttelyitä.