Renee Away AIR

VH14-021-0025


Trakehner-tamma
Syntynyt 08.11.2013 (8-v. 10.04.2014)
Säkäkorkeus 165 cm
Kasvattaja elen VRL-01863
Omistaja Airlea, VRL-00091
Estepainotteinen, 160cm, He A

Renee Away AIR sai alkunsa, kun Tessa esitteli minulle upean trakehner-tammansa Rosan. Kaunis ja kapasiteetikas tamma varasti heti huomioni: tuollaisen minäkin haluan! Rosa ei ikävä kyllä ollut myynnissä, mutta mielessäni alkoi kehittyä jonkinlainen suunnitelma ikioman Rosa 2.0:n aikaansaamiseksi. Oma täysiveriorini, Nectarin Kirsiltä aikoinani ostama Lyran Ka Artoc hiipi mieleeni. Siinäpä vasta yhdistelmä! Vaikka ensimmäisen polven täysiveriristeytykset sisältäväkin riskejä, olin valmis sellaisen ottamaan. Lopputulokseen en voisi olla tyytyväisempi. Renee on uskomattoman kaunis tamma, oikea katseenvangitsija, etenkin esteiden yli liidellessään. Luonteeltaan se on hirveän ystävällinen ja ihmisrakas, melkoinen hurmaaja siis kaikin puolin. Pikkuvarsasta lähtien Reneestä on tullut koko tallin suosikkitamma ja jokainen on innolla odottanut, millaisen kisa- ja jalostusuran tämä ihastuttava tamma tuleekaan vielä toteuttamaankaan.

Hoidettaessa Renee on kiltti ja säyseä, tosin osaa sekin temppuilla tarpeeksi tylsistyessään. Jos Renee joutuu kauan olemaan toimettomana, siitä kyllä huomaa, että se kantaa itsessään rutkasti täysiveriverta. Silloin rauhallinen neiti on tiessään ja tilalla on säpsyvä ja hötkyilevä riiviö, joka ei pysy sekuntiakaan paikoillaan vaan tuntuu hetkenä minä hyvänsä sinkoilevan karsinan seiniä pitkin. Luonnollisesti Reneen ja kaikkien muidenkin hevosten kohdalla pyritään tylsistymistä välttämään, Reneen kanssa se vain on hieman mutkikkaampaa kuin muiden. Esimerkiksi hiukankaan pidemmät kisareissut ovat myrkkyä tammalle: pysähdyksiä täytyykin tehdä usein ja niiden täytyy olla tarpeeksi pitkiä, muuten käsissä on kisapaikalle saavuttaessa melkoinen hermoraunio.
Renee tulee erinomaisesti toimeen vähän kaikkien kanssa, oli sitten kyse ihmisistä tai muista hevosista. Normaalioloissa Renee on hirveän rauhallinen ja seurallinen, joten sen uskaltaa jättää vieraidenkin ihmisten käsiin täysin huolettomasti. Myös eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa Renee toimii kuin unelma. Onkin hankala kuvitella Reneen koskaan aiheuttavan minkäänlaisia ongelmia käytöksellään - ellei se tosiaan pääse liikaa tylsistymään - ja yhtä hankala on yrittää kuvitella ihmistä, joka ei tästä hevosesta pitäisi.

Ratsuna Reneen persoonallisuus hieman muuttuu. Tammasta kuoriutuu ratsastaja selässään jonkinlainen mielettömän innokas ikiliikkuja. Se ei tykkäisi seistä hetkeäkään paikallaan, mikä on aiheuttanut muun muassa lukuisissa palkintojenjakotilaisuuksissa hieman noloja hetkiä. Muissa tilanteissa tämä ei toki kovinkaan suuri ongelma ole vaan tamman eteenpäinpyrkivyydestä ja innokkuudesta on vain iloa estekentillä. Vauhtia Reneeltä ei myöskään puutu vaan välillä sitä löytyy jopa liikaa, liekö tästä kiittäminen sen laukkaratoja kiertäneitä esi-isiä vai mitä. Ylikuumeneminen onkin välillä Reneen ongelma ja ratsastajan täytyy koko ajan tämä riski tiedostaa. Puolipidätteillä ja rauhallisilla otteilla tammakin pysyy koko ajan hyvin käsissä, vaikka sen räjähtävän energiamäärän voikin selästä käsin tuntea. Reneen hyppytekniikka on mielettömän hyvä, se on selkeästi perinyt sen 150cm luokkia kisanneelta emältään. Reneen tilannetaju kentällä on hyvä ja lähestymiset menevät pieleen vain jos ratsastaja tyrii aivan tosissaan. Renee on rohkea hyppääjä eikä kaihda vähän erikoisempiakaan esteitä, se ei myöskään juuri koskaan kiellä.
Maastolenkeillä Reneen kanssa saa olla varuillaan, sillä ne eivät välttämättä ole mitään rauhallisuuden perikuvia tempoltaan. Renee tykkäisi mennä eikä meinata ihan koko reissun ajan. Jos sopiva suora löytyy, Reneen onkin kiva antaa spurtata täysillä ja tuntea, miten kovin se siitä nauttii.

13.4.2014, estevalmennus, valmentajana Jaana K.
Olin maneesiin rakentanut pienimuotoisen radan, johon yhteensä sisältyi kaksi ristikkoa, okseri ja kaksi pystyä. Molemmat sarjat olivat pitkillä sivuilla ja aikalailla toisessa päädyssä niin, että ensin oli kaksi ristikkoa innarin muodossa ja sitten okseri kahden laukka-askeleen päässä. Tämän sarjan jälkeen toisella pitkällä sivulla oli kaksi pystyä ja väliä näillä kolme laukka-askelta.
Scilla oli lämmitellyt ratsunsa sillä välin, kun rakensin rataa, joten päästiin heti ottamaan ensimmäisiä hyppyjä. Ensimmäisenä ratsukon tuli hypätä vain toisen puolen matala okseri. Renee vaikutti todella vauhdikkaalta, joten käskin ratsastajaa pidättämään sitä. ”Ei se saa juosta liian lujaa, muuten menee lähestyminen päin mäntyä”, neuvoin ja jatkoin: ”ota ennen seuraavaa hyppyä voltti sinne päähän ja et päästä sitä suoristumisen jälkeen ryntäämään”.
Okseri hypättiin 70 senttisenä pari kertaa ja korotin estettä kymmenellä sentillä. Siitäkin ratsukko selviytyi, joten laitoin ristikot kasaan.
”Pidätä, Pidätä, Pidätä – Hyvä!”
Ratsukko selviytyi pikkuesteistä huoletta, joten ei kun korkeutta lisää. Taas kymmenen senttiä lisää ja eikun sama homma uusiksi. Renee hyppytyyli oli hyvä, vaikka vähän laishkahko pienillä esteillä. Esteiden korkeutta korotettiin niin kauan, että ne olivat 140 senttisiä. Korkeimmallakin radalla Renee ja Scilla selvisi hyvin.
Ratsukon yhteistyö toimi hyvin, vaikka Renee välillä halusikin kaahata satasta. Scilla kuitenkin tunsi hevosensa niin hyvin, että tunsi milloin hevonen oli lähdössä ja osasi siihen reagoida ajoissa. Kaikenkaikkiaan valmennus meni hyvin ja mitään negatiivista sanottavaa ei parivaljakon suorituksesta ole.

20.3.2014, estevalmennus, valmentajana Julle
Alkuverryttelyt ratsukko sai hoitaa itsenäisesti, huutelin vain välillä ohjeita tai korjasin Scillan istuntaa. Alkuverkkojen jälkeen aloimme hyppäämään kahdeksikolla olevaa pystyä. Kahdeksikkoa tultiin "neliöillä". Aluksi Reneellä oli sen verran paljon virtaa, että lähestymiset olivat hieman epätasapainoisia ja hypyistä tuli hieman hassuja. Käskin Scillaa tekemään paljon puolipidätteitä, mutta ratsastamaan samalla myös pohkeella. Pikku hiljaa lähestymiset olivatkin tasapainoisempia. Korottelin estettä tarpeen mukaan ja lopulta se olikin 150cm. Muutaman kerran ongelmia oli myös laukan vaihtamisessa, mutta kunhan Scilla muisti pitää Reneen hallinnassa puolipidätteillä, suurempia pulmia ei ollut. Lopuksi hyppäsimme myös pientä rataa, jossa oli lähinnä pystyjä sekä yksi kahden esteen sarja. Sarjalle tuli hieman ongelmia Reneen kuumuessa melkoisesti, joten tulimme sen vielä uudestaan. Nyt sarja meni paljon paremmin joten pyysin ottamaan vielä hieman laukkaa pidemmällä ohjalla ja sen jälkeen loppuverkat.

18.3.2014, estevalmennus, valmentajana Julle
Kun saavuin kentälle, Scilla ja Renee olivatkin ottaneet alkuverryttelyt joten pääsimme suoraan päivän tehtävien pariin. Olin rakentanut kentälle pienen radan jossa oli pelkkiä erikoisesteitä. Radalla oli muuri, este jonka alla oli vesimatto, normaalia kapeampi este sekä räikeävärinen este. Aluksi hyppäsimme jokaista estettä kerran. Renee ei pahemmin kytännyt mitään, vesimatto esteelle Renee hyppäsi hieman hassumman hypyn. Reneellä oli melko paljon energiaa, joten se kaahasi esteille aikamoista kyytiä. Scilla saikin tehdä oikein kunnolla pidätteitä jottei Renee olisi rynninyt aivan esteiden läpi. Muistutin muutaman kerran Scillaa myös myötäämään pidätteiden välillä, jottei Scilla jäisi kuolaimeen kiinni koko ajan eikä Renee jännittyisi tästä. Hypättyämme kaikkia esteitä kerran, aloimme tulla rataa. Radalla suurin ongelma oli vauhti, jonka takia hypyistä ei tullut teknisesti niin hyviä. Kun muistutin Scillaa jarruttamaan sekä pidätteillä että istunnalla, vauhtikaan ei päässyt kasvamaan liian suureksi. Radat menivät varsin hyvin, joten annoin pian luvan lopettaa.

03.02.2014 VSPY, ERJ, 140cm, 5/40
04.02.2014 Jadessa Warmbloods, ERJ, 130cm, 3/40
05.02.2014 VSPY, ERJ, 140cm, 5/40
06.04.2014 Whispering Heaven, ERJ, 140cm, 1/30
07.04.2014 Whispering Heaven, ERJ, 140cm, 3/30

---