Nimi	:	Léon
Rotu	:	trakehner
Sukupuoli	:	ori
Syntynyt	:	03.02.2010 (10-v.)
Säkä	:	165 cm
Rekisterinumero	:	VH11-021-0002
Kasvattaja	:	Gestüt Erfunden, GER
Omistaja	:	Airlea Sporthorses, VRL-00091
Koulutustaso	:	ko: GP, re: 100 cm
Painotus	:	koulu

Léon on todella suurisydäminen trakehner-ori, varustettuna ehkä maailman kärsivällisimmällä, maltillisimmalla ja nallekarhumaisimmalla luonteella. Kukapa ei voisi olla rakastumatta näin herttaiseen sydänten sulattajaan, joka käyttäytyy herrasmiehen tavoin niin käsiteltäessä kuin ratsastaessa. Tämä Leoksi kutsuttu ori onkin oikea opetusmestari, eikä suutahda ratsastajansa suuremmistakaan virheistä.

Leo on hoitaessa todella kärsivällinen, se seisoo hievahtamatta vaikka tuntitolkulla mikäli niin käsketään, eikä takuuvarmasti tee pahaa vahingossakaan. Leo on todella huomaavainen hevonen ja myös pienet lapset voivat harjata sitä huoletta. Tämä ystävällinen ori on erittäin helppo hoitaa vaikka tallin käytävällä vapaana, edes ohi kävelevät tammat eivät herpaannuta sen uskollisuutta, jota kaikkien kuuluisikin ihailla. Harjaaminen, kavioiden puhdistaminen, klippaaminen, kengittäminen sekä kaikki maan ja taivaan väliltä onnistuvat Leon kanssa mutkitta. Pesupaikkaa ori rakastaa sydämensä kyllyydestä, viileä vesi rankan treenin jälkeen saa Leon pärskimään tyytyväisyydestä. Varustaminen onnistuu sekunnin murto-osassa, sillä Leo seisoo kuin valettu paikoillaan, ikävä satulavyönkään kiristäminen ei hievauta orin korvaa ja suun Leo avaa kuolaimille suitsittaessa miltei heti suitset nähdessään. Leo ei ole lainkaan orimainen, joten lähes kuka tahansa pystyy käsittelemään tätä herrasmiestä. Taluttaessa Leo löntystää kiltisti taluttajansa rinnalla, tosin joskus Leoa joutuu jopa kehottamaan reippaampaan tahtiin sen jäädessä uneksimaan metrien päähän taluttajastaan. Taluttaessa kannattaa tosin olla hieman skarpimpana, sillä Leo jäisi mielellään syömään matkan varrelta makeita ruohotupsuja.
Kilpailuissa Leo on hieman vireämpi kuin kotona ja tammat saatavat herättää Leossa hieman huomiota. Leo on kuitenkin helppo varustaa ja käsitellä myös kilpailuissa, pieni taluttajan napakkuus riittää muistuttamaan Leota herrasmiehen tavoista. Verryttelyssä Leon keskittymistä ei herpaannuta mikään, joten edellytykset hyvälle kilpailusuoritukselle ovat kasassa. Kouluaitojen sisäpuolelle päästessään Leon esittelee komeimmat askellajinsa ryhdikkäästi ja paikkailee ratsastajansa virheitä, oikea opetusmestari siis!

Leo on todellinen opetusmestari ja toimiikin aina ratsastajansa peilikuvana, työskentely Leon kanssa onkin todella opettavaista. Se yrittää aina parastaan ja osaa toimia jokaisessa tilanteessa lähes tilanteen vaatimalla tavalla. Leon selkään voivat kivuta myös pienet lapset, jolloin ori käyttäytyy todella rauhallisesti ja varovaisin liikkein. Osaavammilta ratsastajilta Leo vaatii taitoa, sillä se ei anna kuitenkaan mitään ilmaiseksi. Leo saattaa olla alkuun hieman jäykkä sekä jopa tahmeahko, mutta napakalla ratsastuksella sekä kunnollisilla alkuverryttelyillä orin saa liikkumaan pohkeen edessä reippaan letkeästi. Peräänantoa orilta täytyy osata vaatia. Leo liikkuu luontaisesti kauniisti kuolaimella, mutta jotta sen saa käyttämään selkäänsä sekä takajalkojaan oikein, tarvitaan kuitenkin taitoa sekä oikeanlaisia tehtäviä. Leo palkitsee kyllä jokaisella kerralla ratsastajansa, mikäli siltä vain osaa pyytää oikein. Tarpeeksi osaavan ratsastajan alla Leosta saa irti korkeimmankin kouluratsastuksen liikkeet vain minimaalisen pienillä avuilla. Leo omaa erityisesti upean laukan, josta monet ammattilaiset ovatkin oria kovasti kehuneet. Orin bravuureita ovatkin laukkapiruetit, jotka onnistuvat lähes aina sadanprosentin varmuudella, olipa selässä kuka tahansa. Leo on ratsastaessa todella luotettava, se ei pukittele, hypi takajaloilleen tai säntäile minne sattuu.
Hypätessä Leo saattaa hieman syttyä, mutta hyppää esteen kuin esteen ylitse todella varmasti ja luotettavasti. Leo ei omaa maailman parhainta hyppytekniikkaa, mutta esteiden ylittäminen on sille virkistävää vaihtelua silloin tällöin kouluratsastuksen ohella. Hypätessä tämän orin ratsastaja pääseekin nautiskelemaan tasaisen reippaasta temmosta sekä varmasta kyydistä myös erikoisesteiden ylitse, Leo ei harkitsekaan kieltäytyä. Pienillä esteillä ori toimiikin moitteettomasti, edes huonot hyppypaikat tai rikkoontunut tempo ei saa Leon itseluottamusta sirpaleiksi ja ori pistääkin aina parastaan. Maastossa Leo on todella miellyttävä, sillä se tallustaa rauhallista tempoa säikkymättä turhia, tosin laukatessa ratsastajan on kuitenkin oltava hieman hereillä, sillä pienet ilopukit saattavat lennellä Leon innostuessa. Leo toimii maastossa niin yksin kuin yhdessä muiden hevostenkin kanssa.

8.5.2015, päiväkirjamerkintä, kirjoittaja Rea

Olin luvannut ottaa ensimmäistä luokkaa käyvän sukulaistyttöni joskus tallille mukaan, ja pakkohan tämä lupaus oli sitten toteuttaa. Yksi vaatimus tytöllä tosin oli: "Ei sitten mitään pikkuponeja, haluun kunnon heppoja!!" Omilla ratsastustunneillaan hän nimittäin pääsee, tai joutuu, aina ratsastamaan tallin pienimmillä poneilla, pieni tyttö kun on.

'Kunnon hepoista' mieleeni tuli ensimmäisenä tietenkin oikea herrasmies Léon, jonka kanssa tytön voisi antaa puuhailla huoletta. Se seisoikin odotusten mukaisesti harjatessa paikallaan lähes liikkumatta silloinkin, kun jouduin nostamaan harjaajaa, että hän ylettäisi harjallaan myös orin selkäpuolelle. Painavat kaviotkin saatiin joten kuten puhdistettua, mutta yli 160-senttisen orin varustaminen jäi aikuisen tehtäväksi.

Annoin sukulaistyttöni taluttaa Leon ulos tallista ja ori seurasi tyttöä kuin pieni koiranpentu. Taluttelimme oria hetken aikaa tallirakennuksen ympäri ennen maneesiin menoa. Sitten vaan lapsi selkään ja ratsu liikkeelle. Taluttelin ratsukkoa ensin muutaman kierroksen verran, ja sitten päästin heidät kävelemään keskenään. Ori kuunteli parhaansa mukaan pienen tytön apuja ja ratsukko liikkui varsin mallikkaasti ja yhteistyössä verrattuna siihen, etteivät ratsastajan jalat ylttäneet pidemmälle kuin juuri ja juuri puoleen väliin hevosen vatsaa. Myös napakkuutta pienestä ratsastajasta löytyi, sillä lyhyellä laiskuuden hetkellä ori sai kuulla reippaan maiskutuksen ja kiristi heti tahtiaan.

Vielä viimeisten ratsastuskierrosten jälkeen oli aika laskeutua ratsailta ja viedä Leo takaisin talliin. Harjausten ja rapsuttelujen jälkeen ori sai jäädä karsinaan nauttimaan hyvin ansaituista herkkupaloista!

20.3.2014, kouluvalmennus, valmentajana Julle
Alkuverryttelyksi pyysin taivuttelemaan Leonia ja tekemään tempon vaihteluja. Ensimmäisillä kerroilla Leon lähti vähän hitaasti eteenpäin, mutta parani melko nopeasti. Verryttelyjen jälkeen aloimme ottamaan laukanvaihtoja joka toisella askeleella. Aluksi Leon vaihtoi laukan aika varovaisesti, mutta kun käskin Scillaa tekemään hieman napakammat avut asia korjaantui ja vaihdot olivat oikein hienoja. Vaihtojen jälkeen treenasimme hieman passagea. Leon tuntui jotenkin vähän tahmealta tässä tehtävässä, joten käskinkin Scillaa taas antamaan muutaman kerran napakammin avut. Passage muuttuikin pikku hiljaa paremmaksi, mutta edelleen olisin kaivannut siihen lisää lennokkuutta. Tyydyin kuitenkin siihen ja vielä lopuksi otimme siksak sulkutaivutuksia. Ravissa tahti meinasi vähän rikkoontua, mutta kun Scilla muisti pitää "koko paketin kasassa" ratsastamalla avut tarkasti, ongelmia ei ollut. Muutamien hyvien sulkujen jälkeen käskinkin sitten ottaa loppuverryttelyt.

15.11.2013, kouluvalmennus, valmentajana Melle
Saavuin jälleen valmentamaan minulle jo ennestään tuttua, hyvin näyttävää kouluratsukkoa. Jutustelimme alkuun Scillan kanssa hieman valmennuksen koostumisesta sekä siitä, kuinka ratsukon viimeisimmät viikot yhdessä ovat sujuneet.

Scilla oli jo alkuverrytellyt orinsa kevyesti, joten jatkoimme työskentelemällä. Aivan alkuun pyysin Scillaa suurelle keskiympyrälle, jossa käveltiin ensin vain reipasta ja pitkää käyntiä vapaalla ohjalla. Pyysin ratsastajaa tunnustelemaan Leonin liikkeitä ja istumaan tiiviisti, mutta silti rennosti ja rauhallisesti Leon selässä. Pikkuhiljaa alettiin keräämään ohjia, muistutin ratsastamaan hyvällä ulkoohjan tuella sekä taivuttamaan ratsua sisäpohkeen avustuksella. Leon kasasi ja kokosi itseään juuri niinkuin Scilla vain käski ja pikkuhiljaa ori käveli todella komeasti paketissa, mutta silti hyvin rentona. Tehtävää toistettiin toisessakin suunnassa, jonka jälkeen siirryttiin raviin suurella keskiympyrällä jatkaen. Työskentely aloitettiin taas ravaamalla harjoitusravia pitkällä ohjalla ja eteenpäin pyrkivästi. Ohjasin Scillaa vielä ryhdikkäämpään ratsastusasentoon, jonka jälkeen alettiin jälleen kokoamaan Leonia pikkuhiljaa ympyrällä ravaten, ulkoohjan tuki säilyttäen ja sisäpohkeella avustaen taipumaan. Leon kulki nyt todella todella tasaisessa ja rennossa peräänannossa, silti aika pakettiin koottuna.

Teemaa jatkettiin myös laukassa, alkuun keskiympyrällä laukattiin eteenpäin pyrkivää laukkaa pitkällä ohjalla niin kauan, että Leon rentoutui lopullisesti. Ori pärski tyytyväisyydestä ja neuvoin Scillaa jälleen kokoamaan orinsa pikkuhiljaa pakettiin. Lopulta Scillan alla laukkasi todella komea, korkeassa peräänannossa ja lähes täydellisesti koottuna oleva kouluratsu, joka käytti jokaista osaansa juuri kuin pitääkin. Valmennuksen tavoite oli saavutettu: hevosen kokoaminen jokaisessa askellajissa mahdollisimman rentona, mutta silti itseään oikein käyttäen sekä täydellisesti avuille ratsastaminen. Kehuin ratsukon jälleen maasta taivaisiin, jonka jälkeen ratsukko sai huilia hetken. Huilahduksen jälkeen haettiin ravissa taivutteluita eteen-alas sekä loivaa pohkeenväistöä pitkillä sivuilla. Loppuun ratsukko käveli pitkät loppukäynnit palauttelevasti.

10.11.2013, kouluvalmennus, valmentajana Melle
Suuriaskelinen tumma Leon ravasi koottuna pitkin maneesin uraa saapuessani valmentamaan. Pienen juttutuokion jälkeen aloitimme ratsukon kanssa työskentelemisen sileällä. Tänään tavoitteena oli hioa ravissa hieman piaffea ja laukassa sarjavaihtoja, jotka Scillan kertoman mukaan olivat päässeet hieman luisumaan.

Alkuverryttelyksi tultiin nelikaarista kiemurauraa avotaivutuksin ja siirtymin varustettuna, jotta saataisiin Leon täydellisesti ratsastajansa avuille. Leon taipui vasemmassa kierroksessa lievästi enemmän oikeasta lavastaan sisälle päin, jolloin liike saattoi valua kaarteissa selkeästi ulos. Neuvoin Scillaa ottamaan ulko-ohjan sekä ulkopohkeen vielä täsmällisempään käyttöön, jotta Leon saataisiin täydellisesti ratsastajan apujen väliin. Pitkään minun ei tarvinnut ulkoavuista muistutella - hevonen liikkui heti paremmin Scillan muistettua täsmällisemmät avut.

Molemmilla lyhyillä sivuilla hiottiin pitkien sivujen nelikaarisen lisäksi piaffea, joka näytti alkuun olevan hieman tahmeaa. Scilla ratsasti oriaan selkeästi liikaa taaksepäin, jolloin takajalat eivät piaffessa päässeet aivan loistoonsa. Neuvoin keventämään hieman istuntaa sekä antamaan ohjaa ja ratsastamaan enemmän alavatsan lihaksistolla, jolloin piaffeen saatiin jälleen entinen tatsi. Onnistumisen jälkeen annoin luvan kävellä hetken, jonka jälkeen jatkettiin työskentelyä laukassa tempon vaihteluin. Tempon vaihteluissa ei ollut juurikaan huomauttelua, joten siirryttiin työstämään sarjavaihtoja lävistäjillä. Alkuun Leon ei vastannut heti ratsastajansa apuihin, jolloin vaihdot eivät olleet täsmällisiä, mutta muutaman toiston jälkeen vaihdot näyttivät todella sujuvilta ja lennokkailta. Hienoa!

Loppuun otettiin keskiympyrällä siirtymiä käynnistä raviin ja saatiin hevonen näin vielä herkemmäksi Scillan jalalle. Todella upeaa työskentelyä molemmilta koko valmennuksen ajan, kun palaset loksahtavat vielä syvemmälle työskentelyssänne, teistä voi tulla mitä tahansa!